Featured Slider

SUKELLUS NEULEKORIIN

Mietin pitkään teenkö tämän postauksen vlogi-mallilla mutta päädyin lopulta perinteiseen. Mulla on ääni lähdössä ja oon valvonut viikon kipeän vauvan kanssa, joten en pystyisi puhumaan pitkää pätkää ajatukset kasassa. Varmasti nopeasti eksyisin sivupoluille aiheesta.

Pitkästä aikaa otetaan blogissa kurkistus neulekoriin ja laitan linkit pariin hyväksi todettuun ohjeeseen. Keskeneräisinä ovat yhä Kielo-sukat, oma pitsineule ja miehen villapaita samoin kuin tyttären Happypotamus, johon olen kyllä paloja aina välillä virkannut.

Kuistin valmistumisen jälkeen ei entisöintihommat ole kiinnostanut pätkäkään vaikka yksi keskeneräinen sänky kellarin työtilassa odottaakin. Hiomisen ja maalaamisen sijasta oon heilutellut puikkoja iltaisin ja jokaisessa välissä kun se on mahdollista ollut. Jonkin sortin neulehurmio on päällä ilmeisesti jälleen. 


Tässä sukat, jotka on olleet jo pitkään valmiina mutta sain ne pääteltyä vasta eilen. Englannin kielisessä ohjeessa (maksullinen Ravelryssa) on kolme eri kokovaihtoehtoa ja mä valitsin suurimman. Virhe. Varteen ei tehty minkäänlaisia kavennuksia vaan koko sukka neulottiin hurjalla silmukkamäärällä alusta loppuun. Tämän vuoksi sukan malli on todella hassu ja tasapaksu. Eikä se sitten tietenkään istu kivasti jalkaan vaan on enemmänkin "tossu". Ruusukuvio on kaunis mutta ei näistä mitään lempparisukkia mulle tullut.

Seuraavat valmistuneet neuleet ovat myös sukkia. Äidille ja vauvalle lahjaksi. Alkuperäiset ohjeet löytyvät Life with Mari-blogista, vauvan sukkiin tästä ja ylipolven mittaisiin naisten sukkiin tästä. Muutin naisten sukkien ohjetta kirjoneuleen kohdalta, sillä halusin äidille saman kuvion kuin vauvalle. Näitä molempia ohjeita suosittelen kokeilemaan koska ne oli helppoja ja nopeita. Aion tehdä vielä ehkä jollain liukuvärjätyllä langalla itselleni samanlaiset ylipolven mittaiset sukat. Näissä käytin lankana norjalaista Gjestalin Jannea.  


Sitten alussa mainittujen keskeneräisten töiden lisäksi mulla on tällä hetkellä kesken neuletakki, josta näytän nyt vain vilaukselta värimaailman. Aloitin sen neulomisen muistaakseni viime viikolla. Vaaleanharmaa pohjaväri on ostettu mutta halusin raitoihin kuluttaa omia jämäkeriä, Novitan 7 veljestä-lankoja. Nyt tuo tummanharmaa loppui, joten nähtäväksi jää otanko sen tilalle uuden värisen jämäkerän vai jatkanko aiemmilla väreillä raidoittamista. Lisää tästä neuleesta kun se valmistuu. En malta odottaa! 

SE TEKI SEN TAAS !

Muistatte ehkä meidän viisi kissanpentua viime keväältä? Ne kaikki muuttivat uusiin koteihin, yksi poika jätettiin meille. Lucifer nimeltään. 

Noh, tämä meidän äitikissu on koko loppukesän ja syksyn kulkenut omia teitään. Välillä käynyt nenän päätä kotona näyttämässä ja kuinkas sitten kävikään? Keskivartalo rupesi paisumaan ja ennen kuin uskoinkaan, oli pentulaatikossa taas neljä pienen pientä kitisevää pakettia. 



Taisivat syntyä vähän etuajassa mutta ihmekös tuo kun edellisistä pennuista on kulunut niin vähän aikaa. Hyvin emokissa niitä kuitenkin rupesi heti hoitamaan ja yllätyimpä tänä aamuna kun ennen viittä kävin kissoja kurkistamassa: myös tämä keväinen pentu oli päästetty nukkumaan pieneen pentulaatikkoon. Oikein mamman poika!  




Jos sinulla on tarjota rakastava ja hyvä koti yhdelle tai useammalle näistä, ole yhteydessä. 💗

ASU & ELÄ 2017

Jotkut ovat varmaan jo törmänneet muissa blogeissa tämän vuoden Asu&Elä- tapahtuman postauksiin. Mä en tänä vuonna jaksanut/ehtinyt käydä kuin kahdessa kohteessa ja nekin sijaitsivat tässä Luopajärvellä. Pohjois-Koiviston kohde Kurikan puolella olisi kiinnostanut mutta lauantaina ei ollut aikaa kierrokselle mennä.
Sunnuntaina kiertämäni kohteet olivat Koiviston maatila ja Rinta-Valkaman vanha pohjalaistalo, josta nämä kaksi seuraavaa kuvaa on otettu. (Loput kuvat ovat Koivistosta.)



Huomasin jo Seinäjoen Asuntomessuja kiertäessäni, että mulla on tapana katsella kokonaisuutta ja pienet yksityiskohdat jäävät usein huomaamatta. Näissäkin kohteissa olisi varmaan kannattanut ensin fiilistellä se kokonaisuus ja kodin tunnelma. Sen jälkeen olisi voinut tehdä uuden kierroksen ja katsella tarkemmin ympärilleen. 

Tässä esimerkkinä Koiviston kodin leffahuone: ensin kokonaisuus ja sitten yksityiskohta. 



Heikin, Petran ja tyttöjen kodissa parasta olivat maisemat ja isot ikkunat. Tykkäsin myös Petran suuresta kukkapenkistä, jota usein ihailen ohi ajaessani. Se on taidokkaasti tehty, sillä keväästä syksyyn koko ajan kukkii jokin kasvi. Ja onhan se myös hyvin hoidettu! 😊





Muistakaahan käydä tänä viikonloppuna Seinäjoella Käsityö-messuilla. Mulla ne jää töiden vuoksi kokonaan välistä. 

Voit seurata Elämää Keltaisessa Talossa -blogia 
Facebookissa sekä Instagramissa, 
josta blogini löytyy nimellä 
@salla_elamaakeltaisessatalossa. 
 

INTIAANIKESÄ




Olin jo toivoni tältä vuodelta menettänyt enkä uskonut näitä lämpöisiä ja aurinkoisia syyspäiviä enää tänä vuonna tulevan ollenkaan. Mutta täällä ne nyt on! Ollaan ulkoiltu viime päivien aikana useaan otteeseen. Oltu vain auringossa, juotu kahvia ja syöty jäätelöä. Juuri äsken käytiin lasten kanssa ihailemassa kasvimaan nurkalta hitaasti lähestyvää sumua ja kuun sirppiä.



Eilen käytiin seuraamassa pellolla puintitouhuja sen verran, että sain napattua tyttärestä muutaman kuvan. Nuorinta ei yllättäen saanut paikallaan pysymään kun traktorit ja Sampot jyrisivät sekä omalla että naapurin pellolla. (Sisällä ollessa poikaa pitää vähän väliä nostella ikkunalle katsomaan traktoria. Jos sisälle kuuluu moottorin hurinaa, tyyppi juoksee etusormi edellä ikkunalle huutaen "täällä!". Muistuttaa kovasti isoveljeään tuossa iässä.)



 
Nautitaan nyt näistä keleistä koko kylmän kesän ja sateisen alkusyksyn edestä. Pian se ensilumi jo leijailee maahan! Sitäkin kyllä harvinaisen kovasti odotan... Josko aviomiehen työtahti edes yhden vaihteen verran hidastuisi. Lisäksi sain kahden vuoden piinaavan suostuttelun jälkeen luvan repiä lastulevyt irti eteisen hirsiseinästä. 😅

ESKARILAISEN TOIVE

Jo ennen kuin esikoulu alkoi, meidän esikoinen esitti toiveen omasta huoneesta. Yritin siirtää huonetoiveen vuoden päähän ja koulun alkuun, sillä nopean pohdinnan jälkeen tajusin järjestelyjen vievän ainakin kaksi päivää. Ehkä enemmänkin jos teen kaiken yksin lapset jaloissa roikkuen.

Toiveen esittämistä jatkettiin ja jatkettiin. Lupasin pojalle, että huone on ennen joulua tehty. No, huonekalujen siirrot rupesivat tulemaan uniin ja eilen aamulla puoli yhdeksältä lähti sitten ensimmäinen lipasto liikkeelle. Yhden huoneen järjestely vaati muutoksia eteiseen, leikkihuoneeseen ja vierashuoneeseen, josta siis pojan huone tehtiin. Lisäksi juoksin portaissa niin kellariin kuin vinttiin. Ulkovarastosta kannoin takaisin sisälle lasten sängyn, sillä tässä samalla päätin kokeilla mitä juniori tykkäisi omasta sängystä leikkihuoneessa siskon kanssa. 


Liinavaatteiden siirtoa kaapista toiseen. Lastenvaatteiden muuttoa vaatehuoneesta vaatekaappiin ja toisin päin. Kauppareissu: säilytyslaatikkoja, herätyskello, taulu, kattovalaisin ynnä muuta. Paljon onneksi löytyi tavaraa myös omista varastoista. Kaikkea ei tarvinnut ostaa ja mieskin ihan oikeasti pettyi kun tänään ei lähdettykään ruotsalaiseen firmaan Tampereelle. 

Illalla saatin kuin saatiinkin joka huone valmiiksi. Tänään vielä vaihdettiin pojan huoneen lukko toimivaan. Ainoastaan vanhat matkalaukut sekä mun lankakorini ja -laatikkoni ovat enää uutta paikkaa vailla.



Esikoinen on tyytyväinen ja leikkii innoissaan omassa rauhassaan, ihan omassa huoneessa. 💗

Isot vanhat kaapit vaihtoivat paikkaa. Tytär sai oman vaatekaapin ja ikkunan alle mahtui vielä vanha penkki eteisestä. Tässä pari uuden tilanteen kuvaa leikkihuoneesta.




Tällä järjestyksellä mennään nyt sitten taas hetken aikaa. Mitähän seuraavaksi keksisin? 😊