Featured Slider

Hyppy podcastien maailmaan!

Facebookin puolella joskus aikoja sitten uhkailin julkaisevani videon tuolla Youtuben ihmeellisessä maailmassa. Ensimmäinen video on ollut editoituna jo hyvän tovin ja (ehkä!) nyt on hyvä hetki julkaista se. 

Joten linkki videooni pitäisi olla tässä...

Painakaa tilaa nappia ja kulkusen kuvaa jos tulevaisuudessa tahdotte saada ensimmäisten joukossa ilmoituksen Youtube-kanavani päivittymisestä. 

Tämä ensimmäinen video on vaan tämmönen minuutin pitkä ja näköjään kuvakulman kanssa olisi pitänyt olla tarkempi. 😉 Katsotaan joko ensi kerralla olisi pidempiä höpötyksiä tarjolla vai jännitänkö kameraa niin, että pysytään hyggeily-linjalla. Ja seuraavan videon julkaisuajankohta on mysteeri, myös mulle.

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 1.

Niinhän siinä kävi, että en pystynyt taaskaan itseäni hillitsemään ja pääni täyttyy mielikuvista kauniista yläkerran aulatilasta ja lasten huoneista. Pojalle ehkä sarjakuvatapettia tai tähtitapettia; tyttärelle ehdottomasti Sanduddin Kieloja. Portaisiin Ikean pyöreät lasipallovalaisimet; aulatilaan joku iso ja näyttävä kattovalaisin. Ai että!

Kaikkihan lähti siis siitä, että vanhempani lupasivat vanhan pianon meille ja siitä innostuneena aloitin huonekalujen järjestelyn ensin työhuoneessa ja lopulta tiputin vintin toisesta kamarista katon. Ihan loogista naiselle: teen tilaa alakerran yhteen huoneeseen ja sen takia hajotan katon yläkerrassa. 

Tässä kuvassa kuitenkin hyvä syy siihen miksi yksi kattokerros lähti: siellä alla oli se mitä uskoin siellä olevankin! Alkuperäinen, kaunis paneeli. 💓 Juoksin irrotettu katon pala kädessä alakertaan miehen luo ja tämä kysyi rauhallisesti sohvalla makoillen: "Meinaatko repiä katon alas?". Aviomieskin on oppinut, ettei mun inspiraation tielle kannata tulla. 😏


Nyt tämä tuleva tyttären huone näyttää suurin piirtein tältä. Kotikuntosalin laitteet on kasattu pois tieltä ja ne odottavat kyytiä uuteen kotiinsa. 





Aulatilasta purin viime sunnuntaina yhden pienen seinän ja vanhan kaapin. Seinä jakoi tilan aulaksi ja varastotilaksi mutta nyt oli enää tiellä. Kaapin aioin alunperin säästää mutta lähemmän tarkastelun jälkeen huomattiin miten hutera se oli. Toinen samanlainen jäi vielä ja se luultavasti tulee jäämäänkin pysyvästi paikalleen.



Oon laittanut jos jonkinmoista tavaraa nettiin myyntiin tarkoituksena päästä kaikesta ylimääräisestä eroon. Sitten törmäsin Facebookissa sohvaryhmään, joka ei ihan ole mun makuani mutta jostain syystä se jäi mieleen pyörimään. Sohva, kaksi nojatuolia ja sohvapöytä kotiutuivat loppujen lopuksi meille vain satasella odottamaan vintin muuttamista yläkerraksi. Nämä on niin söpöt!  


Remonttia tehdään sitä mukaa kuin mun budjetti kestää. Kylvöt ja muut peltotyöt lähestyy, joten eristystä ja muuta tehdään tämä pari kuukautta. Kesällä mä laitan pinnat kuntoon lasten tulevissa huoneissa koska miestä ei siinä (välttämättä) tarvita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vaikkei se yhtään siltä tunnukaan tällä hetkellä. Nähtäväksi jää miten kauan tähän aikaa saadaan kulumaan... 😊

YSTÄVÄLLE

Huomenna on ystävänpäivä. Oon yleensä jättänyt tällaisen kaupallisen päivän välistä mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Joskus on hyvä muistaa henkilöitä, jotka elämässä mukana ovat ja ystävänpäivä on hyvä hetki siihen.

Yksi villasukkapaketti (Niina Laitinen; So Sweet Socks-ohjeella Novitan Nalle Taika -langasta) ja yksi Veikkauksen kirjekuori lähtevät yllättämään ystäviä. Kenen laatikosta paketit löytyvät huomenna? 😉



SYNTTÄRIHULINAA

Synttärihulinat ohitse ja maanantai iski kyllä niin päin naamaa tänä aamuna. Ei arki huvittaisi sitten yhtään! 

Sen lisäksi, että mulla oli omat synttärit viime viikolla järjestelin aviomiehen selän takana yllätysjuhlia pyöreiden vuosien saavuttamisesta. Juhlat on olleet tiedossa marraskuusta saakka ja nyt muutamaa päivää ennen H-hetkeä paljastettiin lasten kanssa isille yllätys. 

Oikeastaan koko viikko meni leipoessa ja siivotessa. Omana syntymäpäivänä pysyin tiiviisti keittiössä ja illalla käytiin parhaan ystävän kanssa kahdestaan leffassa. Synttärilahjaksi sain sen kaipaamani yleiskoneen, josta aiemmin puhuinkin. Ja tietysti kukkia. 💓


Sitten niihin juhlatarjoiluihin. Lusikkaleivät, mokkapalat ja kinkkupiirakka tulivat vieraiden mukana. Muut on itse tehtyjä. Voileipäkakkuihin ja juustokakkuihin oon tälläkin kertaa ihan tyytyväinen mutta täytekakkujen teosta ei meinannut tulla yhtään mitään. Kermalla leikkimistä täytyy vielä harjoitella. Heirolin tyllat oli tosi pieniä. Odotin, että jälki olisi vähän näyttävämpää. Kakkusahassa olisi kehityksen varaa mutta kakunnostin oli yllättävän kätevä kapistus. (Tarvikkeista lisää täällä.)Kakkuja tein sen verran, että taidetaan tämä viikko syödä pelkästään niitä. 

Juhlapäivän illaksi tein ison kipollisen makaronisalaattia: majoneesia, chilimajoneesia, suolaa, pippuria, tomaattia, kurkkua, meetwurstia, paprikaa, purjoa ym.  Sitä sitten syödään viikko kakkujen kylkiäisenä.



Nyt kuppi teetä kun pienin nukkuu. Esikoinen tulee kohta kaverinsa kanssa eskarista. Alkuillasta pitää vielä käydä kaupassa, kirjastossa ja muskarissa. Voihan maanantai...

PUUTTEITA NUKKUMISTAIDOISSA.

Torstai - perjantai

Herätyskello soi aamulla 4.20. Työpäivä menee hujauksessa ja sen jälkeen päiväunet olisivat maistuneet. Kurkusta alas kaadettu kofeiinimäärä oli kuitenkin sellainen, että peiton alle kaatavaa väsyä ei tullut.

Illalla luen muutaman minuutin kirjaa ja nukahdan yhdentoista aikoihin. Juuri kun uni tulee, nuorimmainen rupeaa huutamaan ja kävelee makuuhuoneeseen. Pikkukaveri kainaloon pyörimään. (Vaikka varpaat kylkiluiden välissä eivät aina kovin mukavilta tunnukaan on pienin nukkunut elämänsä jokaisen yön meidän sängyssä. Äitin tuhiseva unikaveri.💗) Aviomies tulee siirtämään pikkumiehen hetkeksi takaisin omaan sänkyyn ja sen jälkeen myös nukkumaan. Nukahdan muutamaksi minuutiksi ja herään uudelleen huutoon. 

Poika tulee takaisin meidän sänkyyn mutta uni on levotonta. Hampaat varmaan taas häiritsevät. Käyn vessassa ja menen esikoisen viereen nukkumaan paremman unen toivossa. Koira aloittaa haukkumisen ulkona ja hetken kuuntelun jälkeen menen laittamaan sille veden eteiseen. Ulkovaatteet päälle ja hakemaan Rölliä. Ei ole pakkasta, joten koira olisi voinut olla yönsä ulkona. Yön yli kestävä ja sisälle kantautuva ulina ei kuitenkaan houkutellut. 

Kun liukastelen takaisin tupaan, tekisi mieli repiä hiukset päästä. Kello on jo kaksitoista. Suorastaan v*tuttaa koska tiedän, ettei uni tule heti ulkona käynnin ja muutaman herätyksen jälkeen vaikka aikaisen aamuherätyksen jälkeen rupeaa jo veto olemaan poissa.

Nukahdan pariksi tunniksi esikoisen sänkyyn mutta nuorimmainen huutaa vähän väliä viereisessä huoneessa. Kahdelta luovutan ja menen takaisin omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa kuulen vielä kun esikoinen kantaa patjan meidän sängyn viereen ja tulee lattialle nukkumaan.

No, ainakin prinsessa nukkuu tänä yönä rauhallisesti. Eivätkä rehuautot käyneet yön aikana pihassa. Eikä kukaan ajanut parin kilometrin päässä Seinäjoki-tiellä uritettujen reunaviivojen päällä. Ei ole sellaista ääntä, johon tämä äiti ei nykyään heräisi.



Perjantai - lauantai

Lapset nukkuvat ja miehen kanssa katsotaan sohvalla televisiota. Kymmeneltä pienin tallustaa unen pöpperössä olohuoneeseen. Poika on ollut vähän outo koko illan, joten päädytään isin kanssa laittamaan tyyppi suoraan meidän sänkyyn. 

Makoillaan kolmistaan peiton alla ja odotetaan nukkumattia. Sitten yhtäkkiä saan saavillisen oksennusta päälleni. Ja tyynylleni. Se selitti oudon olemuksen. Pian ollaankin sitten jo kolmistaan saunan lauteilla istumassa. Pienelle ei tietenkään uni ihan heti tule pesulla käynnin jälkeen mutta äiti simahtaa minuuteissa. 

Nukutaan sängyssä lopulta pojan kanssa kahdestaan ja herätään vain yhden kerran. 💗